Piian köökissä: Reseptikirja aukeaa

Tekijänoikeudet B.B.C. -Essi

Iäisyyden mittaisen tauon jälkeen kuulette myös toisesta B.B.C.- jäsenestä, joka on kyllä ollut täysillä hengessä mukana! Elämässä myllertää tällä hetkellä niin moni muutos, että kirjoittaminen on jäänyt niiden varjoon. 

 

Tänään aion kuitenkin paljastaa Lofoottien matkan ruokavalion avainaterian ja sen reseptin (ei nyt mainita niitä epäterveellisiä pullia, kahvia ja energiajuomia sen enempää). Sen avulla mm. valloitimme Rytenin ja jaksoimme kuunnella tuntitolkulla isivitsejä. Meillä oli usein niin kova vauhti päällä matkanteossa, ettemme malttaneet pysähtyä valmistamaan lounasta, joten tämän pöperön avulla oli pakko pärjätä pitkälle alkuiltaan saakka. Nyt joku tarkkasilmäinen lukija saattaisi huomata, että unohdin mainita Juhon nakkifakiiritoimet Rytenin huipulla, jolloin grillattu chorizo kruunasi hetken (ja pelasti nolon laihan ”erikoiskahvini” aiheuttamalta pettymykseltä -> lue lisää täältä).  Hätäapuna mutustettiin myös ruisleipää, itsekasvatettuja ja purkitettuja suolakurkkuja ja kauan kaihoamaani norjalaista toffeejuustoa. Mutta ilman seuraavaa maagista aamupalaa olisimme varmasti olleet nälkäisiä ja pahantuulisia ja menettäneet lounasta kokatessa valoisaa aikaa ja upeita maisemia! 

Toimii kaikille kiireisille, mutta hedonismiin taipuville vaeltajille.

Valkosuklaa- proteiinipuuro (annoskoko sopiva bitchbikersläisten vatsoille)

• 3dl vettä 
• 1,5 dl kaurahiutaleita 
• 1rkl chian siemeniä 
• 20 g proteiinijauhetta, valitse oma suokkarisi 
• 2 palaa valkosuklaata 
• lisäksi päälle maapähkinävoita ja kuivattuja banaanilastuja

1. Keitä vesi. Toivottavasti omistat kaasukeittimen.
2. Lisää kaurahiutaleet ja chian siemenet.
3. Keittele, kunnes sopivan paksuista.
4. Tarjoile lautaselle ja sekoita puuroon proteiinijauhe ja valkosuklaa.
5. Koristele maapähkinävoisilmällä ja banaanilastuilla.
6. Nauti ja tee matkaa iltapäivään saakka!

T.  Piika

 

( Sain nimityksen huhkittuani luolakeittiössä sormet jäätymisuhan alla. Matkan varrella ruoanlaittopaikkoja etsiessämme Essi ja Juho huolehtivat kuitenkin sen verran työolosuhteistani, että saattoivat kysyä syvälle Saabin penkkeihin painautuen: ”Onko tässä hyvä, tarkenetko tuolla ulkona?” )