Lofootit lokakuussa (osa 1) - mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin?

Kuten nokkelimmat ovatkin ehkä jo päätelleet, oli bitch bikersien syysreissun kohde... Norjan Lofootit! Spoilaan jo tässä vaiheessa tulevia tarinointeja ja totean seuraavaa: Matka oli upea! Lofootit mykisti ja seuralaisemme Juho lausahtikin terävästi matkan aikana nuo otsikonmukaiset Jukka Kuoppamäen sanat. Ne sopivat erinomaisesti tähän tilanteeseen: mitä kertoa Lofooteista? Niiden upeudelle ei vaan voi tehdä oikeutta sanoin tai kuvin! Mutta yritetään nyt kuitenkin. Seuraavissa postauksissa pääset mukaan jännittävälle matkallemme halki Ruotsin ja Norjan Lofoottien La La Landiin! 😁

Kuva: Juho Karjalainen

Lofootit lokakuussa - ideasta toteutukseen

Palataanpa aluksi hieman ajassa taaksepäin. Idea B.B.C. feat. Juho reissusta Lofooteille syntyi lähes vahingossa sumuisessa Oulun yössä. Bitch bikerit olivat haaveilleet syysreissusta ja Juho taas Lofooteista, ja tuona yönä universumi saattoi meidät yhteen tarpeinemme ja toiveinemme! Palaset loksahtivat kohdilleen majesteettisen ja kauniin ilotulituksen saattelemana. Kyseisenä yönä ajatus Lofoottireissusta tuntui erinomaiselta, mutta seuraavina päivinä realismi yritti tarttua meihin lonkeroillaan. Alkuinnostuksen jälkeen tehdyn pikaisen tutkimustyön tuloksena kävi nimittäin ilmi, että Lofoottien lokakuusta ei löydy paljoakaan hyvää sanottavaa. Jäimme käsitykseen, jonka mukaan lokakuu on huonoin mahdollinen aika matkustaa Lofooteille: kylmää, sateista, harmaata ja koleaa. Ajomatkakin tuntui kovin pitkältä ottaen huomioon, että reissueemme jäsenistä vain Juholla oli ajokortti ja sekin vasta muutama kuukausi sitten saatu. Onneksi emme kuitenkaan antaneet liian realismin tukahduttaa innostustamme, vaan päätimme käydä matkaan kaikesta huolimatta. Varauduimme henkisesti kohtaamaan pahimman (no, ehkä tässä on nyt vähän dramatisoinnin makua), mutta odotukset ylitettiinkin moninkertaisesti! Ja nimenomaan hyvällä tavalla. 

Ennen reissuun lähtöä pitämässämme suunnittelukokouksessa (eikös vain ihailtavan suunnitelmallista bitchbikereilta) muotoutui selkeät työnjaot: Saara olisi muonitusvastaava, Essi ohjelmapäällikkö ja Juho kuski. Plääni oli kutakuinkin seuraava: 1. päivänä ajo n. 700 km lofoottien juurelle, 2.-4. päivinä ajelua kohti lofoottien eteläkärkeä ja takaisin & parin vuoren "huiputus" (tätä sanaa ei vieläkään osaa käyttää luontevasti), 5. päivänä kotimatka. Vuoriksi valikoitui tutkimustyön perusteella ja Tripadvisorin avustuksella Ryten ja Festvågtinden. 

Sniikpiikkiä edeltävään iltaan ja valmisteluihin olikin jo tässä postauksessa. Selviydyin Saaran luokse tiistai-iltana tavaroineni, joita ei ollut mukana vähän. Mutta kun kerrankin oli auto käytettävissä ja siksi sitä saattoi ottaa mukaan jopa vaihtovaatteet! Saaran kanssa pakkailtiin ruokapaketit valmiiksi ja nukuttiin ansaitut 3 h:n yöunet. Lakanoihin kääriytyessä kävi mielessä pieni haikeus, kun tajusi että seuraavat yöt eivät sitten luultavasti menisikään noin mukavissa merkeissä. Minne sitä oltiinkaan taas lähtemässä, ja vieläpä ihan vapaaehtoisesti...

Keskiviikko: Matka läpi Ruotsin ja Lofoottien ainoat telttailijat

Seuraavana aamuna kello soi aikaisin ja lähes torkuttamatta (tai Saara kuulemma täysin torkuttamatta) hinasimme itsemme ylös. Saara loihti tapansa mukaan kiireenkin keskellä ja kuin tyhjästä meille maukkaan aamiaisen, jonka nautimme tyylistä tinkimättä kynttilänvalossa. Hyvästä aamiaisesta huolimatta on näissä kello kuuden aamuhymyissä hieman jähmeyttä havaittavissa:

Eipä aikaakaan kun Juho hurautti paikalle ja B.B.C. hyppäsi ratsaille. Edessä oli pitkä ajopäivä ja nyt ei sopinut liikoja aikailla! Suunnitelmana oli ajaa perille saakka E10 tietä ja näinpä se menikin. Välillä pysähdyimme ostoksille Haaparannassa ja Abiskon tienoilla sekä syömään Kiirunassa. 

Matka meni jouhevasti ja kuskiakaan ei näyttänyt pitkä rupeama sen kummemmin tuskastuttavan. Mitä pidemmälle Ruotsin puolella ajeltiin, sitä vaikuttavampia tunturimaisemia ympärillä näkyi ja Saabbi täyttyi ihastuksen huokauksista.

Kuten kuvasta näkyy, myös B.B.C.-liivi pääsi mukaan reissuun! Päälle asti se ei tosin päässyt Kiirunan jälkeen, mutta oli kuitenkin hengessä mukana.

Vielä isommat hämmästyksen huudot kuuluivat kuitenkin Norjan puolella. (Tai no, ehkä voidaan puhua huokauksista vielä tuossa vaiheessa reissua... Myöhemmin B.B.C.:kin oppi ilmaisemaan tunteitaan voimakkaammin, mutta siitä lisää tuonnempana.) Tunturit muuttuivat vuoriksi ja niiden juurilla välkkyivät kylien valot. Ja tämän kaiken kruunasi vielä meri! Lähdettiinkö me tosiaan vain hetki sitten Oulusta ajelemaan? Toden totta, alle kymmenen tunnin päässä meidän koto-Oulusta on tuommonen paratiisi. Ällistyttävää, sanoo B.B.C.!

Ensimmäiselle yölle oli ennalta bongattu leirintäalue, ettei pitkän päivän jälkeen tarvitsisi jahkailla yöpaikan suhteen. Matkalta tehty puhelu leirintäalueelle paljasti kuitenkin, että kyseinen paikka oli closed for the season. Toinen leirintäalue Evenes camping tärppäsi, vaikkakin myös siellä puhelimen päässä ihmeteltiin telttailua ja huomautettiin ystävällisesti, että "it's winter in Norway now..." 

Aurinko oli laskenut jo hyvän aikaa sitten kun meikäläiset saapui leirintäalueelle pimeyden keskelle. Paikka ammotti tyhjyyttään - sesonki oli todellakin ohi. Kieltämättä telttailu tuntuikin melko erikoiselta ajatukselta siellä pakkasillassa... Mietittiin jopa, että näinköhän sitä ollaan Lofoottien ainoat telttailijat! Mutta ei se mitään, olipa ainakin valinnan varaa teltan sijoituspaikan suhteen ja päätimmekin ensitöiksemme taiteilla teltat pystyyn. Tai siis lähes ensitöiksemme, first things first! Ennen urakointia juhlistimme hieman perille pääsyä, kuitenkin hyvän maun rajoissa:

Tuon kuvan värimaailmasta (erityisesti kasvojen kohdalta) voi päätellä jotain ulkona vallinneesta lämpötilasta. Iloksemme pihapiirissä oli kuitenkin kota, joten saimme tulet laitettua ja kokkailut suoritettua lähes lämpimihköissä olosuhteissa. Tämä sopi meille mainiosti. Pieni takaisku koettiin kuitenkin, kun kota rupesi jossain vaiheessa vetämään savua sisälle keskeyttäen lämpimän hetkemme, mutta kaikesta selvittiin pökertymättä ja jäätymättä. Seuraavassa kuvassa Saara elementissään otsalamppu päässä tekemässä taikojaan trangialla:

Ulkona oli niin kylmä, että lämpöinen makuupussi tuntui yllättävän houkuttelevalta ajatukselta. Tähän tunnelmalliseen Halti Luola 2:seen me Saaran kanssa vetäydyttiin nukuksimaan, Juhon kärvistellessä yksin omassa kupoliteltassaan. Ilmoilla oli pientä jännitystä tulevan yön kulusta, sillä kaikki testasivat omia varusteitaan pakkasessa ensimmäistä kertaa.

Näin sitä siis laskettiin levolle ensimmäisenä iltana Norjassa! Jäimme uteliaina odottamaan, millaisesta paikasta me aamulla heräisimme - olimmehan saapuneet paikalle illan pimeydessä eikä meillä siksi ollut sen suurempaa käsitystä maisemista.

Minkälainen näky meitä aamulla kohtasikaan? Entäpä kuka oli paleltua yön aikana, kenellä taas yö meni lähes kuumissa tunnelmissa? Jatketaanpa tarinointia toisessa osassa! 😊

- Essi